Kun toinen ovi sulkeutuu, toinen avautuu – László Merényin lajinvaihto jalkapallosta pikajuoksuun tapahtui ryminällä

Mäkelänrinteen lukion 3. vuoden opiskelija László Merényi päätti vaihtaa syksyllä 2023 lajia jalkapallosta pikajuoksuun. Jo muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen alkuvuoden ensimmäiset kilpailut ovat olleet lupaavia ja menestyksekkäitä. Lajinvaihto tapahtui Laszlon sanoin nopeasti ja hieman onnekkaastikin. ”En oikein osaa selittää sitä, miten hyvin ja nopeasti asiat loksahtivat kohdalleen.”

Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva, Unkarin ja Suomen kaksoiskansalaisuuden omaava László Merényi aloitti jalkapallon jo 5-vuotiaana HJK:ssa, ja kulki läpi HJK:n pelaajapolun aina B-junioreihin (P17) saakka. László oli pitkään ikäluokassaan HJK:n ”vakiokokoonpanossa”, kunnes 14-vuotiaana hänen selkänsä murtui. Samana vuonna HJK voitti ikäluokkansa mestaruuden, mutta Lászlolla oli meneillään kahdeksan kuukauden kuntoutusjakso. Kun vihdoin selkä saatiin kuntoutettua, seurasi siitä pitkä loukkaantumisten kierre, joka varjosti Lászlón viimeisiä vuosia jalkapalloilijana.

”Pohkeeni alkoivat oireilemaan, eikä oikein ikinä selvinnyt, mistä se johtui. Ensimmäinen kauteni B-pojissa meni kokonaan ohi, sillä en pystynyt harjoittelemaan säännöllisesti. Seuraavalla kaudella päätin osallistua KäPan B-ikäluokan try-outteihin, jotka vedin läpi pohkeiden oireilusta huolimatta. Minut valittiin KäPan joukkueeseen ja samaan aikaan siirryin opiskelemaan Mäkelänrinteen lukioon. Kuitenkin myös kausi KäPassa oli rikkonainen ja vaati kuntoutusjaksoja pitkin kauden. Ympärilläni oli kuitenkin erittäin osaava tukiverkosto, josta sain paljon apua mm. fysioterapiaan.”

Lászlo oli hakenut jo yhteishaussa Märskyyn, mutta loukkaantumisten seurauksena urheilullisia näyttöjä ei ollut tarpeeksi. Hän opiskelikin ensimmäisenä lukiovuotenaan Lauttasaaren yhteiskoulussa. KäPaan siirtyminen mahdollisti siis myös koulun vaihdon Mäkelänrinteen urheilulinjalle.

”Jäin KäPaan vielä seuraavaksi kaudeksi yli-ikäisenä ja joukkueemme uusiutui paljon edellisestä kaudesta. Kauteen valmistautuminen ei vieläkään ollut täysin ehjä, ja harjoittelu tapahtui pohkeitteni ehdoilla. Kun viimein kesällä 2023 alkoi näkyä valoa tunnelin päässä loukkaantumisten osalta, ei paluu pelaavaan kokoonpanoon ollutkaan enää helppoa. Kausi oli henkisesti vaikea ja koin turhautumista ja epätietoisuutta tulevaisuuden kannalta.”

Lajinvaihto tapahtui nopeasti – ”Loppujen lopuksi päätös oli helppo”

”Kun futiskausi oli ohi ja elimme off-season aikaa, ystäväni ehdotti minulle vitsaillen, että testataan paljon juokset 100 metriä kennojen kanssa. Kun sitten aamuharjoituksissa teimme 30 metrin nopeustestiä, päätin samalla testata 100 metrin aikaa. Urhean jalkapallovalmentajani Janne Ukkonen auttoi testin suorittamisen kanssa, kun samaan aikaan paikalle saapui sattumalta myös yleisurheiluvalmentajia, mukaan lukien nykyinen yleisurheiluvalmentajani Harri Laiho. Juoksin 100 metriä aikaan 11.62 lenkkarivarustuksella. Nopeus oli ollut vahvuuteni jalkapallokentillä ja sain kuulla, että myös 100 metrin aikani oli kohtuullinen varustukseni ja juoksutekniikkani huomioon ottaen.”

”Kun sitten jatkoin päivääni normaaliin tapaan koulussa, sain Jannelta viestin, että haluaisinko jutella yleisurheiluvalmentajan kanssa. He kysyivät kiinnostustani kokeilla lajinvaihtoa ja näkivät, että nopeusominaisuuksillani voisin tulevaisuudessa pärjätä yleisurheiluradoilla. Kun Jannen avulla minulle etsittiin valmentajaa, Harri ilmoitti heti olevansa kiinnostunut. Juttelin Harrin kanssa, joka ilmoitti saman tien, että heti maanantaina aloitetaan harjoittelu.”

Lászlólta kysyttäessä, tarvitsiko päätöstä miettiä pitkään, hän vastaa epäröimättä: ”Eipä oikeastaan. Tietenkin ajatusta piti hetki sulatella omassa mielessä, mutta lopulta asiat loksahtivat nopeasti kohdalleen ja päätös oli helppo. En olisi ikinä nuorempana voinut uskoa, jos joku olisi tullut kertomaan, että tulen myöhemmin vielä vaihtamaan lajia. Lapsuuteni pyöri paljon jalkapallon ympärillä ja sain sieltä myös hyviä ystäviä, jotka ovat elämässäni edelleen.”

László välittää isot kiitokset Jannelle ja Harrille, jotka ovat isossa roolissa siinä, miten sujuvasti lajinvaihto onnistui. Nykyään Urhea-kodissa asuva, Mäkelänrinteen lukiossa opiskeleva ja myös Urhea-hallissa harjoitteleva László viettää luonnollisesti paljon aikaa Urhea-kampuksella. Näin ollen myös Urhean väki on Lászlólle tuttua ja helpottanut lajinvaihdon sujuvuutta. Asiantuntijapalvelut löytyvät läheltä ja esimerkiksi psyykkisen valmentajan Kim Forsblomin ja fysioterapeutti Leeni Kauppisen kanssa yhteistyötä on tehty jo jalkapallouran aikana.

Arki yleisurheilijana – ”Kaikki on itsestä kiinni”

Joukkueurheilusta yksilölajiin siirryttäessä voisi kuvitella niin urheilijan arjen kuin kilpailuihin valmistautumisen muuttuvan radikaalisti. Näin ei kuitenkaan Lászlósta ole tuntunut. Hän kuuluu Urhean HAA-ryhmän (Helsinki Athletics Academy), jossa pääsee päivittäin harjoittelemaan ikäluokkansa parhaimpien yleisurheilijoiden kanssa. Se on ollut opettavaista ja haastaa Lászlóa päivittäin tekemään asioita paremmin.

”Pidän ajatuksesta, että kaikki on loppujen lopuksi minusta itsestä kiinni. Luotan valmentajiini, jotka tekevät juuri minulle sopivat ohjelmat ja kuormitustani ja palautumistani seurataan tarkasti. Yhteishenki HAA-ryhmässä on jotain sellaista, mitä en ole aiemmin kokenut. Harjoituksiin on aina kiva mennä ja ilmapiiri on erittäin kannustava myös urheilijoiden kesken.”

”Koska tein lajinvaihdon juuri jalkapallon off-seasonin aikaan, pääsin aloittamaan harjoittelun hyvin levänneenä ja palautuneena. Vanhat vaivani pohkeiden kanssa eivät ole häirinneet harjoittelemistani. Ensimmäisten loikkareenien jälkeen koin luonnollisestikin pieniä tuntemuksia, mutta säännölliset pohkeiden avaukset valmentajani Harrin kanssa ovat auttaneet merkittävästi. Pohkeiden käsittelyn lisäksi, teen myös harjoittelun tukena liikkeitä, joiden avulla ehkäistään vaivojen uusiutumista. Kun kuormituksen ja palautumisen seuranta on aktiivista, tuntuu, että olen joka harjoitukseen valmis ja skarpimpi.”

HAA-ohjelmassa harjoittelu on tavoitteellista ja monipuolista. Harjoittelu on rytmitetty neljän viikon kausiin, joka loppuu aina 5-7 päivään lepoon/kevyeen vaiheeseen. Harjoitukset sisältävät myös paljon oheisharjoittelua lajikokeiluiden muodossa. Juoksun ja voimaharjoittelun lisäksi ohjelmassa on ollut mm. telinevoimistelua, lentopalloa, uintia ja kiipeilyä.

Ensimmäiset kilpailut takana – ”En ole aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa tunnetta”

Helsingin Kisa-Veikkoja edustavan Lászlón ensimmäinen hallikilpailu oli tammikuun lopulla Turussa, josta irtosi myös ensimmäinen mitali. Hän sijoittui kolmanneksi miesten 60 metrillä.

”Pääsin valmistautumaan kisaan yhdessä Kalle Hirven kanssa, joka kuuluu myös HAA-ryhmään ja on ikäluokan kärkeä. Yhdessä valmistautuminen helpotti jännitystäni. Ennen kilpailua koko kehossani kuitenkin kihelmöi, mutta kisan hurma myös koukutti. En ollut aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa tunnetta, ja totesin itsekseni, että tämä on juuri se mitä haluan tehdä. Pääsin alkuerästä finaaliin, ja finaalijuoksu jännitti jo huomattavasti vähemmän.”

”Kilpailemisen osalta suurimpana erona jalkapalloon, tulee mieleen se, että jalkapallo ottelu kestää 90 minuuttia. Jos ensimmäinen kosketus palloon on huono tai alku lähtee huonosti liikkeelle, on minulla ja joukkueella ottelun aikana mahdollisuus muuttaa tekemistä ja kääntää se parempaan suuntaan. 60 metrin juoksu kestää noin seitsemän sekuntia, jonka aikana asiat pitää tehdä oikein. Valmistautumisella on siinä suuri merkitys, ja se pitää aloittaa ajoissa.”

Tulevaisuuden tavoitteet – Viikonloppuna aikuisten SM-hallit

László kuvailee itseään tavoitteelliseksi urheilijaksi ja haluaa itse asettaa riman korkealle tavoitteiden suhteen.

”Upeaa, että olen päässyt harjoittelemaan ja kisaamaan näin nopeasti. Aikuisten SM-hallit kisataan tulevana viikonloppuna Tampereella 17.-18.2. Siellä osallistun 60 metrille. Viikkoa myöhemmin 24.-25.2 kisaan nuorten SM-halleissa Vaasassa 60 ja 200 metrillä. Kesällä edessä ovat ainakin nuorten SM-kisat ja toivottavasti myös Kalevan kisat.”

”Koin 18-vuotiaana ensimmäisen henkilökohtaisen palkintojenjaon Turun hallikilpailuiden jälkeen. Ennen sitä valmentajani Harri kysyi minulta naurahtaen, että tiedänkö miten tilanteessa toimitaan. Tarinani on varmasti hyvä esimerkki siitä, että ei välttämättä vielä 10-vuotiaana tarvitse tietää omaa lajia. Vielä näin myöhemmälläkin iällä on mahdollistua erikoistua uuteen lajiin. Kaikki on pelkästään itsestä kiinni.”

Teksti: Daniela Westerlund