Pedagogisen näkemyksen merkitys urheiluvalmennuksessa

Lasten ja nuorten urheiluvalmennus tulisi perustua lasta kuuntelevaan, lapsen kokonaisvaltaisena persoonana huomioonottavaan ja häntä kunnioittavaan dialogiseen pedagogiikkaan.  

Näkemyksemme on ja kokemuksemme on osoittanut, että urheiluvalmennus voi olla samalla tavoitteellista ja huippu-urheiluun tähtäävää, sekä ottaa lapsen huomioon hänen omaa kokemusmaailmaansa, unelmiaan ja tavoitteitaan kunnioittaen. Valmentajan kasvatusvastuuseen liittyy olennaisena lapsen tai nuoren urheilemisen ymmärtäminen ja sen tukeminen kokonaisuutena. Miten ponnistelua ja pitkäjänteisyyttä kysyvä, vaativakin urheilupolku voi samalla olla innostava ja iloa tuova lapsen senhetkisessä tilanteessa? Tai miten kilpaurheilua harrastavan nuoren tavoitteita voi tukea silloinkin, kun ne esimerkiksi kohdentuvat lajista tai seurasta toiseen siirtymiseen?

Miten ponnistelua ja pitkäjänteisyyttä kysyvä, vaativakin urheilupolku voi samalla olla innostava ja iloa tuova lapsen senhetkisessä tilanteessa?

Onhan monipuolinen urheilutausta osa monen lajihuipuksi kasvaneen urheilijan tarinaa. Avainsanana tällaisissa kysymyksissä on dialoginen kohtaaminen valmentajan ja urheilijan välillä. Dialogisen pedagogisen asenteen omaksuva valmentaja kykenee tukemaan ja ohjaamaan nuoren harrastamista ja siinä tehtäviä valintoja, sekä ymmärtämään niitä laaja-alaisesti tuijottamatta pelkästään omaan tai lajinsa napaan. 

Pedagogiikan merkityksen ja dialogisuuden sivuuttaminen urheiluvalmennuksessa tuottaa autoritaarista, lapsen ylittävää valmentamista. Vaikka lajia harjoiteltaisiin täysin palkein ja kovalla tahdolla, on tämän kaltainen valmennus kaikilla tasoilla lajiin tutustuvista vasta-alkajista huippu-urheilijoihin asti latistavaa. Jos pedagogiset kysymykset valmentajan työssä ohitetaan tai niille ei anneta painoarvoa urheiluseuran toiminnassa tai valmentajan koulutuksessa, jää valmentajan vuorovaikutus urheilijan kanssa helposti lajitaitoja ja fyysistä treenaamista mekaanisesti jauhavaksi rattaanpyöräksi. Silloin kärsivät nuoren urheilijan jaksaminen, motivaatio ja kiinnostus, sekä urheilemisen ja liikunnan ilo. Pahimmillaan valmennuskäytännöt saattavat harhautua epäeettiselle polulle. Valitettavasti suomalaisessa urheilumaailmassa on käsitelty useita tällaisia tapauksia viime vuosina.  

Urheiluseura työnantajana on ensisijaisesti vastuussa valmennuksen tasosta. Tähän vastuuseen kuuluu valmentajien kouluttaminen ja tukeminen heidän toiminnassaan, jotta he voivat kehittää pedagogista ymmärrystään, osaamistaan ja arvojaan toimintaansa ohjaamaan. Kaikkien kilpaurheilua harrastavien lasten ja nuorten soisi harjoittelevan urheiluseurassa, jonka organisaatio on osaava. Seuratoiminnan ammatillisuus kohottaa yhteishenkeä ja luo hyvän harjoittelu- ja oppimisilmaston.

Seuratoiminnan ammatillisuus kohottaa yhteishenkeä ja luo hyvän harjoittelu- ja oppimisilmaston.

Tämä tukee yhtäältä huipulle tähtääviä nuoria kuin koko lajia nousemaan pintaan. Urheiluseura on ponnahduslauta nuorille tulevaisuuden huippu-urheilijoille. Sen merkitys on kannattelevaa vain silloin kun osaava seuraorganisaatio kykenee sitouttamaan kaikki osapuolet: valmentajat, urheilijat ja heidän perheensä, osaksi toimivaa seuraa. Jokaisella on annettavaa, kun seura toimii lasten ja nuorten kilpaurheilun eteen luottamuksella ja tasa-arvoisesti.  

Urheilun harrastaminen ja kilpaurheilu ovat tärkeä osa monen suomalaisen lapsen ja nuoren elämää ja kasvua. Urheilemiseen punoutuvat oleellisesti lapsen tulevaisuuden toiveet ja unelmat, kehollisten taitojen harjoittaminen ja niissä kehittyminen, uuden oppiminen, kilvoittelu, sekä kaveri- ja ystävyyssuhteet. Siihen tulisi myös kuulua pedagogiikan ensisijaisuuden, ja merkityksen tehtävässään ymmärtävä valmentaja, joka kykenee toiminnallaan ja läsnäolollaan tukemaan nuorta urheilijaa hänen sen hetkisellä urheilu-urallaan ja elämässään. Pedagogisesti valveutunut ja orientoitunut valmentaja ymmärtää ja tiedostaa vastuunsa ei ainoastaan urheilullisten lajitaitojen opettajana ja nuoren urheilu-uran edesauttajana, vaan myös kasvattajana, kuuntelijana, motivaattorina, tukipilarina, innostajana, turvallisen ilmapiirin luojana, sekä kulttuurisena vaikuttajana.