Viikossa Suomesta Sampdoriaan I Kerttu Karresmaa

Ciao! Täysin normaalina tiistai-iltana treenien jälkeen sain soiton valmentajaltani, joka aloitti puhelun kysymällä: “Kiinnostaisiko lähteä Sampdoriaan pelaamaan?”
Kuva Kerttu Karresmaan Sampdorian ensimmäisen viikon harjoituksista, Kerttu Karresmaan albumi

Valmentaja kertoi, että joukkue pelaa Serie A:ta, Italian korkeinta sarjatasoa, ja että seura on kiinnostunut näkemään lisää pelaamistani. EBK:ssa, sen aikaisessa joukkueessani Suomessa, oli ollut kesän valmentaja, jolla oli välikäsien kautta yhteyksiä Sampdoriaan.

Sain samaisen tiistai-illan verran aikaa koostaa video, jossa olisivat huippusuoritukseni kuluneelta kaudelta. Valvottuani keskiyöhön videon parissa, sain uudestaan viestiä seuran suunnalta. He halusivat minun koostavan vielä futis CV:n, jonka sitten tein koulupäivän aikana hyvän ystäväni avustamana. Samana iltana sain tiedon siitä, että seura haluaa tarjota minulle sopimusta. 

Ensimmäinen tunne oli järkytys; olin toki tiennyt, mitä oli meneillään, mutta en kuitenkaan ollut uskonut seuran tarjoavan sopimusta. Onneksi olin tiedon saamisen aikaan kotona, joten isä ja äitipuoli auttoivat käytännön asioissa sekä tajuamaan sen, että minulle oli juuri tarjottu ensimmäistä ammattilaissopimusta. Seuraavat päivät elin sumussa; en tiennyt saako sopimuksesta kertoa kellekään, joten pidin tiedon muutamaa ihmistä lukuun ottamatta omanani. Saman viikon perjantaina allekirjoitin sopimuksen Suomessa ja jäin odottelemaan lentolippuja. 

Lauantaina varmistui, että lentäisin Italiaan jo seuraavana päivänä. Tilanne oli ahdistava; en ollut ehtinyt hyvästellä ketään, matkalaukussa oli vasta futiskamat pakattuna sekä tajusin, että muuttaisin seuraavana päivänä täysin tuntemattomaan maahan. Lauantai oli kyynelten ja naurun täyttämä; pääsin onneksi katsomaan EBK:n peliä ja loput ystävistäni jouduin hyvästelemään puhelimen välityksellä. 

Siis vain kuusi päivää siitä, kun kuulin koko mahdollisuudesta, olin jo saapunut Italiaan. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, että en ollut ehtinyt edes miettiä kaikkea. Saapuessani vastassa odotti paksumpi kielimuuri kuin olin osannut kuvitella. Minut majoitettiin hotelliin, jossa odotti ensimmäinen kulttuurisokki; en päässyt hotellihuoneeseen sisälle, koska lukko oli erilainen ja vessan ovena toimiva verho ei mennyt kunnolla kiinni.

Vietettyäni melkein kaksi viikkoa Italiassa kulttuuri on kuitenkin yllättänyt minut positiivisesti. Joukkueessa minut on otettu lämpimästi vastaan kielimuurista huolimatta ja Suomen kulttuurista poiketen vieraat ihmiset jopa tervehtivät kaduilla. Kaupunki, jossa asumme ja treenaamme, on erittäin pieni ja turvallinen. Se on ehdottomasti helpottanut sopeutumista; välimatkat ovat pieniä ja ulos lähtiessä ei tarvitse olla koko ajan varuillaan.

Sopeutumistani ovat myös helpottaneet aiemmat kokemukseni. Muutin kotoa Kajaanista kuuden tunnin automatkan päähän Helsinkiin 15-vuotiaana, jotta voisin käydä Mäkelänrinteen lukion. Maajoukkueen mukana olen reissannut ympäri Eurooppaa ja nähnyt monenlaisia kulttuureja. Kokemusta kyseisiltä reissuilta on myös vähän heikommasta majoituksesta, minkä takia olenkin sopeutunut vähän erilaiseen täällä. Suunnilleen vuosi sitten minut lennätettiin Portugaliin kesken siellä jo alkaneen maajoukkueleirin. Siinä tuli matkustaminen sekä päivässä uuteen sopeutuminen jo onneksi tutuksi. Koen myös, että yksi vahvuuksistani on nimenomaan erilaisiin ympäristöihin sopeutuminen; löydän hyvää erilaisista paikoista ja haluan aina oppia uutta.  

Tasan viikko saapumisestani tein debyyttini sekä Sampdorian paidassa että Serie A:ssa. Siis kielen ja kulttuurin lisäksi on pitänyt nopeasti tottua pelin korkeampiin vaatimuksiin ja tempoon. Kieltä olen koittanut joka päivä opetella ja jonkun verran olen jo oppinutkin. Onneksi ihmiset ovat ymmärtäväisiä, eivätkä oleta minun oppivan kaikkea viikossa. Lisäksi joukkueessa on paljon samassa tilanteessa olevia pelaajia, mikä helpottaa sopeutumista. 

Päällimmäisenä fiiliksenä juuri nyt on edelleen hämmästys; viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut se, mistä olen aina unelmoinut. Lisäksi kaikki tuli vielä täysin puskan takaa kesken Suomessa vieläkin käynnissä olevan kauden. Koen kuitenkin siirron olevan osoitus siitä, että jos jaksaa jokaisissa treeneissä ja peleissä antaa kaikkensa ja vähän enemmän jokaisessa tilanteessa, jaksaa unelmoida ja uskoa omaan tekemiseensä, hyviä asioita tapahtuu lopulta välttämättä. 

Kirjoittaja on Kajaanista lähtöisin oleva Mäkelänrinteen lukion abiturientti sekä jalkapallomaalivahti, joka on pelannut kuluneena kautena EBK:ssa Naisten 1-divisioonaa ja harjoitellut Helsinki Football Academyssa. Hän on ollut kaikissa ikäluokissa juniorimaajoukkueissa ja tällä hetkellä edustaa Suomea U23-ikäluokassa. Hänen kasvattajaseuransa on Kajaanin Fc Wimma.