22.04.2026 Urhean urheilufysioterapeutti Niklas Hamnström oli mukana Milano-Cortinan talviolympialaisissa Freeski- sekä lumilautajoukkueiden mukana. Niklas kertoo nyt kolmen viikon kisamatkastaan ja olympialaisista asiantuntijan silmin. Kuva: Janina Pitkänen Minkälainen oli roolisi ja päivittäinen työrytmisi olympialaisten aikana? Fysioterapeuttina ja fysiikkavalmentajana tehtäviini kuului esimerkiksi alkulämmittelyiden ohjaaminen ennen harjoituksia ja kilpailuja. Osa urheilijoista teki totutusti omat lämmittelynsä, kun taas osa halusi ohjatun lämmittelyn. Lisäksi tarvittaessa otettiin huomioon vammat ja tehtiin niille kaikki tarpeellinen, jotta urheilijat olivat mahdollisimman valmiita harjoittelemaan ja kisaamaan. Harjoitusten ja kilpailuiden aikana vietin suurimmaksi osaksi aikaa aikaa mäen alla, valmiudessa vastaamaan ensiavusta. Välillä pääsin mukaan laskemaan kuvaajan roolissa tai sain tehtäväksi mennä kisaradalle seuraamaan suorituksia. Harjoitusten ulkopuolella taas keskustelin paljon valmentajien ja urheilijoiden kanssa esimerkiksi fyysisestä harjoittelusta ja siitä, miten valmistelemme urheilijoiden kroppia seuraavaan harjoitukseen tai kilpailusuoritukseen. Tavoitteena oli tietenkin, että urheilijalla on mahdollisimman hyvät lähtökohdat harjoituksiin ja kilpailuun. Päiväni alkoi usein klo 8.00, kun siirryimme harjoitus- tai kilpailupaikalle. Aamupäivän harjoitukset ja kilpailut loppuivat noin klo 12. Sen jälkeen meillä oli hieman vapaa-aikaa, jolloin kävimme syömässä. Klo 16 siirryimme uudestaan kilpailupaikalle, jossa saatoimme viipyä puoleen yöhön asti. Mikä oli ensimmäinen asia, joka teki vaikutuksen kisapaikalla? Vaikutuksen teki se, miten kisat olivat järjestetty oikeastaan täysin nollasta. Esimerkiksi hyppyrit olivat rakennettu isojen rakenteiden varaan. Ne olivat metallia, jonka päällä oli vaneria ja sitten vasta lunta. Big air sen sijaan näytti mäkihyppytornilta. Se oli luotu keskelle tasaista kylää. Näiden suunnitteluun ja rakentamiseen oli siis käytetty todella paljon aikaa. Vaikutuksen teki myös yhteisö, jossa sain olla mukana. Laskijat ja valmentajat sekä asiantuntijat tuntevat toisensa ja ovat aina valmiita auttamaan. En ole aikaisemmin matkustanut kilpailuissa mukana, mutta minut otettiin todella hyvin vastaan. Mitkä olivat suurimmat yllätykset kisakylän arjessa? Ei sinänsä tullut suurempia yllätyksiä ja kisat menivät niin kuin olimme suunnitelleet. Erittäin positiivista oli se, miten kaikki käytännön järjestelyt toimivat olympialaisten aikana. Kolmen viikon aikana esimerkiksi bussit, ruoka ja kaikki muu tarvittava avustus olivat koko ajan saatavilla kellonajasta huolimatta. Se vaati todella ison panostuksen, että kisat pyörivät tällä tavalla vapaaehtoisten voimalla. Vapaaehtoisten toiminta oli todella positiivinen yllätys. Juttelin heidän kanssaan kilpailuiden aikana ja kävi ilmi, että he maksavat omat matkansa paikan päälle sekä myös omat ruokansa. He saattavat saada majoituksen ja vaatteita. Silti he tekevät kaikkensa auttaakseen kisojen aikana. Mikä oli vaikein hetki kisamatkan aikana, ja miten siitä selvittiin? Varmasti vaikeinta oli se, kun urheilijat laskevat kaksi kisaa, esimerkiksi slopstylen ja big airin. Kun suoritukset ensimmäisessä lajissa eivät välttämättä onnistuneet, niin miten urheilijat saavat nollattua pettymyksen, kasaavat itsensä ja pystyvät keskittymään taas seuraavaan suoritukseen, ilman että pettymykset eivät seuraa mukana. Eli käytännössä, miten urheilija on niin fyysisesti kuin henkisesti valmistautunut olympialaisten aikana. Tuliko eteen tilanteita, jotka vaativat nopeaa improvisointia tai uusia ratkaisuja? En ole aikaisemmin tehnyt töitä olympialaisissa olleiden lumilautailijoiden kanssa, joten se oli täysin uutta. Alkulämmittelyistä lähtien minun piti lukea tilannetta ja oppia tuntemaan eri persoonat. Kilpailuiden aikana tapahtui muutama loukkaantuminen, joissa piti reagoida nopeasti. Pääsin myös oppimaan ja tutustumaan siihen, millainen yhteisö olympialaisissa oli. Kaikki urheilijat tsemppasivat toisiaan kansalaisuudesta riippumatta. Vaikka oma suoritus olisi vasta tulossa, niin silti kannustettiin esimerkiksi kaatunutta urheilijaa. Yhteisö oli tiivis ja kannustava niin valmentajista urheilijoihin, mikä oli ainutlaatuista. Mikä oli henkilökohtaisesti unohtumattomin hetki kisojen aikana? Kokonaisuudessaan koko tapahtuma ja kokemus oli unohtumaton. Ja myös koko yhteisö, kenen kanssa sain tehdä töitä ja viettää aikaa. Sen lisäksi kisakylän ruokalan tiramisut jäivät positiivisesti mieleen, ne olivat todella hyviä! Millainen fiilis oli palata Suomeen olympialaisten jälkeen? Kisoissa aika meni nopeasti ja se oli erittäin hieno kokemus, mutta aina on kiva palata kotiin perheen luokse. Mitä uutta viet näiden kokemusten perusteella mukanasi tuleviin projekteihin ja kilpailuihin? Vien mukanani oppia kaikista lajiin liittyvistä järjestelyistä isossa tapahtumassa. Opin huomaamaan, miten asioita kannattaa tehdä ja mikä ei välttämättä toimi. Sain paljon ajatuksia myös siitä, kun näki mitä muut maat tekivät alkulämmittelyissä tai esimerkiksi kuntosaliharjoittelussa. Se antoi itselleni varmuutta siitä, että teemme paljon asioita oikein ja myös paremmin kuin muut. Mutta sain myös mukaani uusia ideoita, mitä voisimme tulevaisuudessa kokeilla. Terveiset tuleville olympialaisiin tähtääville urheilijoille tai asiantuntijoille Jos on mahdollisuus tarttua tämmöiseen tilaisuuteen, niin se kannattaa tehdä sekä nähdä ja kokea itse. Kukaan ei sitä oikein pysty selittämään, millaista olympialaisissa on. Koko tapahtuma on tuhansien asioiden summa eikä kaikkea välttämättä edes näin jälkikäteen muista. Niklas Hamnström on Urhean Urheilufysioterapeutti (sert.). ‘’Vanhempi lapseni kirjoitti isänpäivä korttiini näin: Isi tykkää urheilla ja nostella perhettä. Se kertoo mielestäni hyvin siitä, mitä tykkään vapaa-ajallani tehdä.‘’😅 Edellinen artikkeli
