Lääkärinä Milano-Cortinan talviolympialaisissa I Katja Mjøsund

Olympiavalmennuskeskuksen ylilääkäri Katja Mjøsund oli mukana helmikuussa Milano-Cortinan talviolympialaisissa Suomen joukkueen lääkärinä, pääasiassa ampumahiihtomaajoukkueen matkassa. Huhtikuussa julkaisimme blogin olympialaisista urheilufysioterapeutti Niklas Hamnströmin silmin. Nyt on Katjan vuoro kertoa omasta roolistaan talviolympialaisissa. 

Minkälaisia tehtäviä päiviisi kuului kisojen aikana? Minkälainen oli roolisi ja päivittäinen työrytmisi? 

Kisamatkani kesti kaksi ja puoli viikkoa. Päiviini kuului hyvinkin vaihtelevia tehtäviä, sillä tämän kisareissun aikana minulla oli kolme eri roolia. Toimin Suomen joukkueen lääkärinä, pääasiassa ampumahiihtomaajoukkueen mukana, jolloin asemapaikkani oli ampumahiihdon kisakylässä Anterselvassa. Tämän lisäksi olin Kansainvälisen ampumahiihtoliitto IBU:n johtavana lääkärinä eli vastasin Kansainvälisen ampumahiihtoliiton, Kansainvälisen olympiakomitean sekä paikallisten järjestäjien välillä yhteydenpidosta liittyen erilaisiin terveydenhuollon käytännön asioihin, kisakylän poliklinikan toimintaan sekä kisojen ensiaputoimintaan kisapaikalla. Kolmas työni liittyi antidoping-toimintaan kisoissa, sillä olin olympialaisten erivapauslautakunnan jäsen. Urheilijan hakiessa erivapautta lääketieteellisestä syystä kielletylle lääkkeelle, päätöksen tekee erivapauslautakunta. Koska minulla oli muitakin tehtäviä, en luonnollisesti osallistunut päätöksentekoon, jos kyseinen urheilija oli suomalainen tai esimerkiksi ampumahiihtäjä.

Minut löysi usein sieltä, missä urheilijat olivat, eli pääasiassa kisapaikalta niin harjoitusten kuin kilpailuidenkin aikana. Olin urheilijoiden käytettävissä yötä-päivää liittyen sairastumisiin, vammoihin tai jos he tarvitsivat ihan vain kuuntelijaa.  

Lisäksi meillä oli Suomen joukkueen puolesta mukana virustestauslaite, joten testasin infektioiden taudinaiheuttajia, jos jollain oli oireita. Tällöin pystyimme tekemään nopeasti mahdollisimman hyviä hoitopäätöksiä ja esimerkiksi eristystoimenpiteitä. Suomen joukkue teki kahden muun joukkueen kanssa yhteistyötä, ja olin myös heidän käytettävissään virustestaukseen. 

Tyypillisenä päivänä heräsin aamulla aikaisin ja kävin läpi viestit ja sähköpostit tai osallistuin Kansainvälisen Olympiakomitean Teams-palavereihin, jotka järjestettiin muutaman päivän välein. Saatoin myös herätä siihen, että urheilija soittaa menevänsä doping-testiin. Minun tehtäväni oli olla mukana testeissä, ja kilpailun ulkopuoliset testit olivat usein varhain aamulla. Laitoin lenkkivaatteet päälle ja juoksin kisakylään urheilijan testiseuraksi, sillä majoitukseni oli kisakylän ulkopuolella. Tämän jälkeen söin aamupalan ja siirryin suoraan stadionille.  

Stadionilla minulla oli paljon erilaisia tehtäviä, mutta useimpina päivinä ehdin treenien välissä käydä myös itse hiihtämässä tai ulkoilemassa upeissa maisemissa.  

Kilpailuiden aikana tehtävänä oli olla kisaladun varrella kannustamassa sekä antamassa väliaikoja tai varasauvoja, mutta aina maalialueen lähistöllä, jotta pääsisin tarvittaessa nopeasti urheilijan luokse maaliin. Joukkueen staffi kommunikoi aina radiopuhelimien välityksellä kilpailuiden aikana.  

Päivän mittaan ehdin stadionilla tavata sekä yhteistyökumppaneita, paikallisia järjestäjiä, IBU:n väkeä, KOK:n edustajia, muiden joukkueiden valmennusta ja huoltoa sekä tietysti urheilijoita. Pitkän kisarupeaman aikana tutustuu ihmisiin, ja onkin kotoisaa tulla tuttujen keskelle stadionille. Koska minulla oli kansainvälisen lajiliiton puolesta vastuu lääketieteellisistä asioista, koitin myös kysellä heidän kuulumisiaan ja tarjota apua tarvittaessa. Ensiavun ja lääkintähuollon osalta kaikki oli järjestetty upeasti, ja paikalliset olivat huikeita osaajia, joten eivät he paljon minun apuani kaivanneet ja koin oppineeni myös paljon heidän kanssaan tehdystä yhteistyöstä. 

Kisapäivien jälkeen oli pressi- tai palkintojenjakotilaisuuksia, ja urheilijoilla saattoi olla dopingtesti, jossa olin aina mukana. Päiviini mahtui siis monenlaista ja yleensä pääsin palaamaan vasta illalla stadionilta takaisin. Pyrin kuitenkin aina olemaan päivällisellä muun joukkueen kanssa samaan aikaan, sillä se on luonteva tapa olla urheilijoiden käytössä matalalla kynnyksellä ja saada osallistua joukkueen arkeen. 

Iltaisin oli usein vielä pieniä tapaamisia tai Teams-palavereja. Esimerkiksi muutaman kerran kisaviikkojen aikana Suomen joukkueen medical-tiimi kokoontui Teamsiin, jossa me lääkärit vaihdoimme kuulumisia ja pystyimme auttamaan ja tukemaan toisiamme.  

Päivällisen, mahdollisten urheilijakeskusteluiden ja iltakokousten kautta meninkin mielelläni aikaisin nukkumaan, sillä aamut olivat aikaisia ja päivät pitkiä. 

Mikä oli ensimmäinen asia, joka teki vaikutuksen kisapaikalla? 

Heti lentokentällä, kun laskeuduimme, meitä oli vastassa ystävälliset vapaaehtoiset. Se oli suuri apu matkustuksessa, sillä he auttoivat kaikessa. Ystävällinen ja avulias asenne jatkui läpi kisojen, ja vielä lähtiessäkin he olivat turvatarkastuksessa katsomassa, että pääsimme turvallisesti kohti kotia. 

Mitkä olivat suurimmat yllätykset käytännön järjestelyissä tai kisakylän arjessa? 

Ainoa yllätys oli se, että majoitukseni oli kisakylän ulkopuolella. Se teki työstäni hieman haastavampaa, mutta toimi loppujen lopuksi hyvin, sillä välimatka oli vain noin pari kilometriä. Pieni positiivinen yllätys oli se, kuinka hyvin ensiapu, pelastus ja lääkäritoiminta oli järjestetty. Toki oletin, että olympialaisissa kaikki toimisi hyvin, mutta ennen kisoja olleen hitaan kommunikaation takia olin epävarma, ja minua jännitti miten kaikki tulee toimimaan. Järjestäjät olivat kuitenkin tehneet aivan huikeaa työtä, ja kaikki sujui upeasti! 

Oliko joku tilanne, joka vaati nopeaa improvisointia tai uusia ratkaisuja? Mitä uutta opit kisareissulla? 

Opin todella paljon suurtapahtuman erilaisista pelastustoimista sekä varautumisesta lääketieteellisesti erilaisiin katastrofitilanteisiin. Ei kuitenkaan tullut eteen tilanteita, että olisi pitänyt improvisoida tai etsiä uusia ratkaisuja. 

Mikä oli henkilökohtaisesti koskettavin tai unohtumattomin hetki kisojen aikana? 

Ehdottomasti Suvi Minkkisen mitali, koska olemme Suvin kanssa tehneet 10 vuotta töitä yhdessä. Uran varrella on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta olen saanut olla hienon, fiksun ja määrätietoisen urheilijan rinnalla. Tuntui erityisen hyvältä olla paikan päällä sillä hetkellä, kun hän saavutti olympiamitalin ja nähdä vierestä kaikki positiivinen myllerrys myös kisan jälkeen. 

Millainen fiilis oli palata Suomeen olympialaisten jälkeen? 

Yllättävän vähän koin olympiakuplan puhjenneen. Aiemmista kerroista viisastuneena palasin arkeen pehmeällä tavalla, ja vietin viikonlopun mökillä perheen kanssa. Sen jälkeen oli taas kiva palata takaisin töihin. 

Mitä uutta viet näiden kokemusten perusteella mukanasi tuleviin projekteihin ja kilpailuihin? 

Jatkossa voin viedä tapahtumiin lisää osaamistani siitä, mitä opin italialaisten toimista lääkintähuollon järjestelyissä. Nämä eivät kuitenkaan olleet ensimmäiset olympialaiseni, joten suurin osa käytännöistä oli jo valmiiksi tuttuja. 

Onko jotain, mitä haluaisit sanoa tuleville olympialaisiin tähtääville asiantuntijoille? 

Tuleville olympialaisiin tähtääville asiantuntijoille lähetän terveisiä, että on tärkeää pitää huolta itsestä. Olympialaiset ovat upea kokemus, mutta siellä ollaan töissä, valmiina auttamaan ja annetaan itsestä paljon, joten itsestä on hyvä pitää huolta. Aivan arkiset ja yksinkertaiset asiat riittävät; pitää muistaa syödä ja nukkua ja nauraa riittävästi sekä käydä myös itse ulkoilemassa ja liikkumassa. Vaikeissa paikoissa kannattaa hakea tukea muilta staffin jäseniltä ja tarjota omaa tukea muille. Silloin kun asiantuntija on virkeä ja hyvinvoiva, hän jaksaa antaa paljon enemmän urheilijoille. Urheilijat sekä myös toiset asiantuntijat tarvitsevat paljon tukea, sillä kyseessä yhteisprojekti.  

Katja Mjøsund on Olympiavalmennuskeskuksen ylilääkäri ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri, LT. Vapaa-ajallaan Katja liikkuu vauhdikkaasti vuorilla ja metsissä, sekä juosten että erilaisilla suksilla.