Taitava urheilija tuntee ja hallitsee oman kehonsa I Asla Jääskeläinen

Monipuolinen harjoittelu lapsena ja nuorena on kuin laittaisi rahaa säästöön.

Lapsena ja nuorena harjoittelun tulisi olla monipuolisesti taitoja ja fyysisiä ominaisuuksia kehittävää. Tämä pitäisi huomioida myös huippuyksilöiden kohdalla. Vaikka nuori olisi kuinka lahjakas tai talentti, kannattaa hänenkin rakentaa vankkaa pohjaa riittävästi. Tällä saadaan sijoitussanastolla ns. korkoa korolle aikaisemmin. Kärjen teroittamista ei kannata aloittaa liian aikaisin, eikä laittaa kaikkia munia samaan koriin. Yläkouluvaiheessa on tärkeää harjoitella monipuolisesti, jotta toisella asteella voidaan sitten turvallisesti lisätä harjoittelussa määriä ja tehoja. Tässä ikävaiheessa emme edes varmasti tiedä missä lajissa nuori tulee menestymään. Myös varhaisen huippuvaiheen lajeissa pitäisi huolehtia kehon monipuolisesta kuormittamisesta. 

Mitä tarkoittaa monipuolinen harjoittelu 

Monipuolisella harjoittelulla kuormitetaan eri elinjärjestelmiä monipuolisesti. Monipuolisella harjoittelulla kehitetään myös kattavasti eri taitoja. Sitä kautta kehittyy myös uusien taitojen oppiminen. Yleistaitoja harjoittelemalla kehittyvät lajitaidotkin. Taitava urheilija tuntee ja hallitsee oman kehonsa. Hän pystyy oppimaan ja omaksumaan uudet ja muutokset suoritustekniikoihin nopeasti ja tehokkaasti. Vinkkejä taitoharjoittelun sisällöistä saa mm. professori Sami Kalajan Taitokartasta tai professori Keith Davidsin Athletic Skills Modelista.  

Koko kehoa kannattaa kuormittaa kattavasti. Monipuolisella harjoittelulla voidaan välttyä kuormitus-/ rasitusperäisilta vammoilta. 

Sosiaaliset ympäristöt

Psyykkisen kehityksen vuoksi olisi hyvä, jos nuorella olisi useampi sosiaalinen ympäristö. Jos esimerkiksi harrastaa useampaa lajia, joko omatoimisesti kavereiden kanssa tai seuroissa, niin silloin nuorella on useampi sosiaalinen ympäristö ja sitä kautta eri verkostoja. Sosiaaliset taidot kehittyvät, kun saamme toimia erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä erilaisten ihmisten kanssa. Jos vaikka into omaan päälajiin tai sivulajiin hiipuisi, niin silti olisi nuorelle olemassa koulun lisäksi ainakin yksi tuttu ja turvallinen yhteisö ympärillä. Tämä voi olla erittäin tärkeä turvaverkko nuorelle. Usean urheilulajin kautta myös urheilullinen elämäntapa pysyy varmemmin nuoren elämässä. 

Yksin, kavereiden kanssa vai ohjatusti urheiluseurassa? 

Tie monilajisuuden kautta huipulle perustuu osittain monipuoliseen harjoitteluun. Monipuolinen harjoittelu ei kuitenkaan vaadi, että useaa lajia harjoiteltaisiin aina eri urheiluseurassa. Toki useamman valmentajan kanssa harjoittelu auttaa nuorta kehittymään. Missä meillä on tänä päivänä oikeasti yli lajirajojen ylittävät monilajiseurat? Harjoittelu onnistuu myös vertaistensa seurassa, kuten esimerkiksi lumilautailussa, skeittauksessa ja katutanssilajeissa. Näissä lajeissa nuoret yhteisön jäsenet “valmentavat” toisiaan. Toki itsenäinen harjoittelu ja omien suoritusten kuvaaminenkin auttaa oman tekemisen kehittämisessä. Hyvä valmentaja on toki suuri apu.  

Entä missä on tänä päivänä lasten ja nuorten omaehtoinen liikunta? Missä on pihapelit ja ulkoleikit? Lihasvoimalla liikkumista kannattaa lisätä arkeen. Me vanhemmat teemme kiltteyttämme lapsillemme karhunpalveluksen kuskaamalla heitä ovelta ovelle. Miten me voisimme myös osallistaa itseämme enemmän lasten harrastukseen? Kun lapsemme näkee vanhempien tekevän yhteistyötä seurakavereiden vanhempien kanssa, niin tämä yhteishenki tuo lisää merkitystä urheiluharrastukseen. Se kertoo lapselle, että hänen harrastamisensa on meillekin tärkeää. 

Vai onko urheilusta ja liikunnasta tullut tänä päivänä ostopalvelu? 

Kirjoittaja vastaa Urheassa yläkouluvaiheen urheilijoiden fysiikkavalmennuksesta. Hän on tehnyt ensimmäisen työuransa balettitanssijana Kansallisbaletissa. Vapaa-ajallaan hän toimii mukana valmennuksessa omien lastensa käsipallojoukkueissa.

Lähteet:

Hakkarainen, H. 2007. Herkkyyskaudet, harjoittelun pitkäjänteisyys ja monipuolisuus. Valmentaja 1/2007, 6-9.