Urheilufysioterapeuttina purjehduksen matkassa Marseillessa olympialaisissa I Leeni Kauppinen

FX-tiimin Veera Hokka (vas.) ja Ronja Grönblom (oik.), keskellä Leeni Kauppinen. Kuva: Johan Ekblom, SPV

Saapuessani Marseilleen maanantaina 22.7., iskivät aurinko ja kuumuus +35° heti lentokentän ovelta vastaan. Edessä olisi kolme viikkoa meren äärellä auringon paahteessa. Kyseessä ei kuitenkaan olisi rantaloma, vaan Pariisin 2024 Olympialaiset, purjehduksen osalta Marseillessa kilpailtuna. Omaa kisakuntoani olin hionut hakemalla kestävyyttä peruskuntoharjoittelun kautta vielä alkukesän ajan, sekä rauhoittumalla mökillä oman viimeistelyviikkoni.

Kun saavuin Marseilleen, niin suurin osa urheilijoista oli Marseillessa jo paikalla. Ensimmäisten purjehtijoiden kisastartti tulisi olemaan sunnuntaina 28.7., joten yhteistä valmistautumisaikaa oli jäljellä vielä viikon verran. Urheilijat olivat leireilleet Marseillessa paljon kuluneen vuoden aikana, ja itsellenikin paikka oli tuttu vuoden takaisista esikisoista. Olympialaiset, jotka ovat monelle uran tähän asti tärkeimmät kisat, toivat tietysti oman jännityksensä. Toisaalta Marseillen kisakylässä olimme suojassa tietyltä Pariisin olympiahumulta ja pystyimme keskittymään mahdollisimman normaaliin kisatoimintaan kaiken osalta.

Staffimme Marseillen kisakylässä muodostivat joukkueenjohtaja, psyykkinen valmentaja, urheilufysioterapeutti ja meteorologi. Urheilijoita joukkueessa oli seitsemän ja jokaisella viidellä tiimillä oli oma lajivalmentajansa. Lisäksi joukkueen lähellä ja tukena toimi SPV:n mediavastaava. Tämä kokoonpano muodosti koko purjehduksen Marseillen tiimin. Itselläni on runsaasti kisamatkapäiviä purjehdusmaajoukkueen kanssa viimeisten vuosien ajalta ja toisaalta ylipäätään aiempi kokemus eri lajien staffeissa, yleensä vielä ainoana terveydenhuollon ammattilaisena toimimisesta toi varmuutta. Myös medical tiimi Pariisissa ja muu Urhean moniammatillinen tiimi kotimaassa olivat tärkeässä osassa tuomassa tukeaan. Lisäksi Helsingin Olympiavalmennuskeskuksen lääkäri saapui avuksemme kisojen aikana viiden päivän ajaksi Marseilleen.

Joukkueenjohtaja ja mentaalivalmentaja olivat staffistamme paikalla ensimmäisenä ja he olivat laittaneet urheilijoiden huoneet ja tukikohtamme satamassa, eli kontin kuntoon. Valmistavina päivinä vielä myös mm. testasimme pakastimen jäädytyskykyä kylmäliivien jääpakkauksien suhteen (ja hankimme uuden pakastimen) ja varmistimme Poni-”Pohjoisten tähtien”-pyörät kisakuntoon, jotta staff pääsee pyyhältämään kisapaikalle omalta hotelliltaan sutjakkaasti. Järjestykseen ja jakoon laitettiin kattava valikoima lisäravinteita ja muita eväitä. Ei muuten päässyt nälkä iskemään koko reissun aikana! Urheilijoiden kuumiin olosuhteisiin harjoiteltu sopeutuminen ja toisaalta viilentymiseen harjoitellut tukitoimet todella tulivat Marseillessa tarpeeseen. Esimerkiksi ravitsemukseen ja viilentymiseen liittyviin asioihin ison taustatyön oli tehnyt purjehduksen parissa toimivasta moniammatillisesta työryhmästämme erityisesti urheiluravitsemuksen asiantuntijat.

Omaan erityistoimenkuvaani liittyen, ennen kisapäivien alkua teimme osan urheilijoista kanssa valmistavia fysiikkaharjoituksia, joiden sisältöä kävimme läpi kotimaan tiimistä urheilijoiden kanssa pitkää prosessia tehneiden Urhean fysiikkavalmentajien kanssa. Joidenkin urheilijoiden kanssa toteutimme kevyempiä huoltavia harjoituksia. Osalla urheilijoista oli tarvetta spesifille kehonhuollolle, joten teimme tarvittavia käsittelyitä. Hioimme ja viimeistelimme myös juuri näihin olosuhteisiin sopivia kisalämmittelyitä.

Muutama urheilija ja valmentaja purjehduksen joukkueesta pystyi oman kisa-aikataulunsa puolesta osallistumaan Olympialaisten avajaisiin Pariisissa, me muut joukkueesta seurasimme tapahtumia ensin yhteistyötiimimme Norjalaisten kanssa Norja-talolla ja myöhemmin Suomen joukkueen kesken Suomi-talolla. Avajaisissa Nacra-purjehtija Sinem Kurtbay oli saanut kunnian olla toisena lipunkantajana, yhdessä haulikkoampuja Eetu Kallioisen kanssa. Riemu repesi, kun saimme seurata TV:n välityksellä Sinemin erittäin asiaan kuuluvaa voimallista Suomen lipun heilutusta! Myöhemmin, jo kotoa, saimme seurata taas osan urheilijoista edustamista kisojen päättäjäisissä.

Kisapäiviin valmistauduimme joukkueena mahdollisimman tuttuun tapaan. Osan kanssa teemme yhteiset kisaan valmistavat lämmittelyt/aktivaatiot, osa valmistautuu päivään omatoimisesti rutiiniensa mukaisesti. Purjehtijan kisapäivä sisältää tyypillisesti paljon veneen laittamista ennen ja jälkeen suorituksen, sekä usein odottelua ennen vesille pääsemistä. Näissä hetkissä olimme apuna mm. kylmäliivien, jäiden, juomien ja eväiden täydennysten kanssa. Satama-alueella veneiden ja kontin ja urheilijoiden hotellin lyhyitä välimatkoja kulkiessa askeleita kertyi parhaimmillaan 19 000/pv. Behind the scenes: Myös muutama terävämpi spurtti nähtiin! Seurauksena näistä suorituksista vain yksi takareiden revähdys ja yhdet kipeytyneet akillesjänteet staffille. Vesille urheilijan tueksi ei päässyt kuin valmentaja, joten veneen irrottua rannasta voimme vain seurata trackerista tapahtumia ja olla valmiina vastanottamaan urheilija rannassa kisapäivän jälkeen. Tärkeäksi koimme staffin kesken löytää oma paikkamme olla urheilijoiden tukena: olla läsnä ja saatavilla mutta kuitenkin antaa urheilijalle rauha keskittyä ja tehdä omat valmistautumiset mahdollisimman normaaliin tapaan. Esimerkiksi veneen purjehduskunton laittamiseen ei asiaan vihkiytymätön paljoa pysty osallistumaan, mutta koin itseni tärkeäksi, jos sain auttaa veneen vetämisessä rantaan, veneen pesemisessä tai purjeen käärimisessä. Mitä nopeammin urheilija pääsee rantaan saavuttuaan syömään ja palautumaan, sitä parempi, sillä kilpailun kesto oli 5-6 pitkää päivää kullakin tiimillä. Urheilijoiden taitoa käsitellä venettä, myös maissa, voi vain ihailla. Pelkästään veneestä huolta pitäminen vie paljon aikaa ja energiaa.

Urheilufysioterapeutin tehtävät olympiarupeaman aikana paikan päällä (kuten yleensäkin kisatapahtumissa), olivat hyvin moninaisia. Kaiken toiminnan tähtäimenä oli kuitenkin varmistaa itse urheilun sujumista ja urheilijan kisakuntoa. Varsinainen prosessi oli tältä erää takana ja kilpailussa toiminta liittyi vain käsillä olevaan H-hetkeen.

Itse kisoissa koimme yhdessä upeita onnistumisen hetkiä, itsensä ylittämistä, varmoja perussuorituksia ja myös pettymyksiä. Erilaisista tapahtumista ja tunteista huolimatta on äärimmäisen tärkeää varmistaa hyvän kisatoiminnan ja –ilmeen jatkuminen kaikilta osin aivan loppuun asti. Tässä korostui urheilijoiden ja koko tiimin hyvä henki, joka meillä vallitsi.  Joukkueenjohtajan ja psyykkisen valmentajan väsymätön tuki loppuun asti toi meille kaikille esimerkkiä, taistelua riitti viimeiseen loppusuoraan, valmentajan ohjeisiin, kylmäliivin viemiseen, sääkartan tekoon ja kaverin kannustamiseen siihen asti, että kaikki purjeet oli kääritty kasaan. Myös skeittaavan meteorologimme rooli korostui tiukissa paikoissa: hyvän ja rauhoittavan hengen luominen ja taito tuoda pöytään sekä sääfaktat, että välillä myös muuta ajateltavaa: Olemme kaikki jälleen todennäköisesti asteen tietoisempia maailman ympäristön tilasta! Luonnon olosuhteiden armoilla käytävässä lajissa ollaan muuten todella asian ytimessä.

Loppukoitoksena viimeisenä päivänä 8.8. Marseillessa vielä paikalle oleville koitti kontin pakkaus kotimatkalle. Hatunnosto valmentajille ja urheilijoille, jotka rankkojen viikkojen päätteeksi kuumuutta hohkaavalla konttialueella pakkasivat yhteisiä tavaroitamme liittyen mm. ravitsemukseen, treenikamoihin ja itse veneisiin. Kontti saapui kotisatamaan tällä viikolla, ja saatamme juoda nyt myös Urheassa vielä pari mustikkakeittoa ja Marseillessa käynyttä maitoa sekä menneen että tulevan kunniaksi!