Yleisurheiluvalmennusta kehollisuuden kautta I Kim Forsblom

Yleisurheiluryhmä HAA:n (Helsinki Athletic Academyn) toimintaa ohjaa filosofi Lauri Rauhalan kokonaisvaltainen eli holistinen ihmiskäsitys. Tässä ajattelussa ihmisellä on koko ajan läsnä kehollinen, tajunnallinen ja situationaalinen ulottuvuus toisiinsa kietoutuneina. Valmentajat Harri Laiho ja Roni Ollikainen ovat hioneet tätä ajatusta jo vuosikausien ajan ensin urheilija-valmentaja-parina, sittemmin HAA:n valmentajina.

Kehollisuus on laajempi kokonaisuus kuin fysiologinen keho lihaksineen, hengitys- ja verenkiertoelimistöineen ja esimerkiksi maitohappotasoineen. Kehollisuuteen kuuluu edellisten lisäksi eletyn elämän keho, jolla tarkoitetaan sitä, että keho muistaa ja kantaa mukanaan kaikkea kokemaansa. Urheilussa tämä näkyy esimerkiksi siinä, kun urheilija kuvailee huippusuoritustaan tähän tyyliin: “Mä en ajatellut mitään, mä vaan tein.” Suoritus tuli siis pitkälti kehollisuuden kautta.

Tajunnallisuus on toki ajattelua, mutta myös intuitioita, unelmointia, tietämistä ja tuntemista. Urheilusuoritus on usein kamppailua sopivan tajunnallisuuden ja tietoisuuden tason löytämisestä. Monessa lajissa pitää olla sopiva määrä harkintaa ja ajattelua mukana, mutta jos tajunnallisuus alkaa ohjaamaan suoritusta, katoaa siitä rytmi ja rentous. Mikäli seiväshyppääjä yrittää ajatuksellaan ohjata seivästä kuoppaan, on lopputuloksena todennäköisemmin läpijuoksu kuin uusi ennätys. Kehollisessa ajattelussa hyvän hypyn tekevä hyppääjä lähestyy monta vaihetta sisältävää suoritustaan kokonaisuutena, johon liikeketjun oikea rytmi ja ajoitus löytyy kehollisen tunteen, ei niinkään tietoisen ajattelun kautta.

Situationaalisuudella tarkoitetaan yksilön (elämän)tilannetta tässä ja nyt, mutta myös laajemmassa perspektiivissä. Urheilun kilpailutilanteessa tässä ja nyt –situaatioon kuuluvat esimerkiksi pelitilanne, yleisön toiminta, kenttä missä urheillaan, vastustajat ja vaikkapa valmentaja. Laajemmassa katsannossa tähän kuuluvat valmennuksellinen ilmapiiri, koulu- ja työtilanne sekä niihin liittyvät ihmissuhteet, perhetilanne, ihmissuhteet urheilun ulkopuolella ja esimerkiksi kodista omaksuttu kulttuuri. Situationaalisuus näkyy urheilussa mm. siten, että osalle on helpompi tehdä rento ja hyvä suoritus kisatilanteissa, kun tekemisellä on oikeasti merkitystä. Joku toinen taas onnistuu harjoituksissa loistavasti, mutta kisan painetilanteissa suoritus ei yllä treenien tasolle. Suoritus voi siis vaikeutua tai helpottua, kun tilanne muuttuu.

Rauhalan ajattelun mukaan muutos yhdessä edellä mainituista ulottuvuuksista vaikuttaa aina myös kahteen muuhun. Pikajuoksija voi voittaa kaikki ikäluokkansa kilpakumppanit leikitellen harjoituksissa. Kun situationaalisuudessa tapahtuu muutos ja treeni muuttuu kilpailuksi, voi sama juoksija näyttää samoja vastustajia vastaan juostessaan täysin aloittelijalta. Muutos voi tuntua sekä tajunnassa (“Mitä jos mä häviän tolle?”) että kehollisuudessa (vetävä askel muuttuu pakottamiseksi), jolloin juoksusta katoaa rytmi ja rentous. Muutos tilanteessa tuntuu siis myös kehollisuudessa ja tajunnallisuudessa. Kisatilanteessa alisuorittaneen urheilijan “pää” ei siis pettänyt, vaan suoritustason lasku liittyi niin tilanteeseen, kehollisuuteen kuin tajunnallisuuteenkin. Pikajuoksija Kalle Hirvi kuvaa kehollisuutta näin:

– Lajissani kehollisuus korostuu suuresti, sillä kaikki liikkeet pitää olla hyvin automaattisia, räjähtäviä ja rytmikkäitä. Suuresta voimantuotosta huolimatta pikajuoksussa on tärkeää mm. tietynlainen rentous ja helppous, jotka aistii erityisesti kehollisesti, eikä niinkään esim. videolta. Valmentaja voi ohjeistaa tai tekniikkaa voi analysoida videolta, mutta kaikista tärkeintä on se, miltä optimaalinen suoritus tuntuu omassa kehossa. Kilpailuissa ja harjoituksissa pyrinkin pääsemään näihin huippusuorituksista oppimiini kehollisiin tuntemuksiin, koska silloin tiedän meneväni lujaa.

Kehollinen kokemus huippusuorituksen tukena

HAA:n yleisurheilijat ovat tutustuneet syksyn aikana omaan huippusuoritukseen yhdistyvään keholliseen kokemukseensa. Aina kun juoksu tai hyppy on kulkenut tosi hyvin, tekemistä ei ole analysoitu niinkään ulkoisesta perspektiivistä, vaan urheilijan sisäisestä perspektiivistä – miltä suoritus tuntui kehossa. Valmentajat Harri Laiho ja Roni Ollikainen ovat tukeneet prosessia kyselemällä nimenomaan tuntemuksia, eivät niinkään kertomalla “Nyt meni hyvin, polvet nousivat juuri oikealle korkeudelle”. Teknisesti puhdasta suoritusta lähestytään siis enemmän kehollisen tunteen kautta.

Urheilijat ovat ensin tunnustelleet näitä kehollisia, tajunnallisia ja situationaalisia elämyksiä, tunteita ja olotiloja, jotka ovat linkittyneet omaan parhaaseen suoritukseen. Tavoitteena on toisaalta lisätä itsetuntemusta, toisaalta tavoitella huippusuoritusta kehollisuuden kautta. Tämän jälkeen he ovat pyrkineet sanoittamaan näitä havaintoja harjoituspäiväkirjaan. Eläviä kokemuksia pyritään siis muuttamaan kuvatuiksi kokemuksiksi. Kun kehollisuuden kokemuksia oli havainnoitu muutaman kuukauden ajan, urheilijat kokoontuivat keskustelemaan ja jakamaan havaintojaan. Kokemuksia oli tarkoitus kehittää kokemustiedoksi. Urheilijat jakoivat toisilleen omia sanoituksiaan myös sen vuoksi, että joillekin elävän kokemuksen sanallistaminen kuvatuksi kokemukseksi voi olla haastavaa. Tehtävänä oli luoda itselle lyhyt “hissipuhe”, mieli- tai kielikuva tai esimerkiksi voimaeläin, jonka avulla hän vastaa tiivisti kysymyksiin: miltä ja missä sinun huippusuorituksesi tuntuu? Viljami Lestisen hissipuhe omasta parhaasta juoksusta vie meidät savanneille:

– Kun juoksu kulkee, olen kuin nälkäinen gepardi, joka on syönyt jo jonkin verran, jotta saalistaminen ei mene yliyrittämiseksi.

Hissipuhetta on hyödynnetty harjoituksissa siten, että esimerkiksi pikajuoksija ei ole lähestynyt suoritustaan niinkään “oikean polvikulman” kautta, vaan tavoitellut kehossaan tunnetta “sopivan kylläisenä gepardina saalistamisesta”, jolloin polvikulmakin on todennäköisesti optimaalinen. Samaa ajatusta hyödynnetään myös kisoissa: lopputulos- ja suoritustavoitteet toteutuvat parhaiten silloin, kun urheilija lähestyy kilpailusuoritusta kehollisen tunteen kautta, ei niinkään sijoituksia tai tekniikkaa pohtimalla.

Kesän kilpailukausi lähestyy kovaa vauhtia. Jäämme odottamaan innolla HAA-urheilijoiden suorituksia kisatilanteissa.

Lähteet:

Jones, M. 2018. Kokemustiedon määritykset ja käyttö julkisen terveydenhuollon kontekstissa. Teoksessa J. Toikkanen & I. A. Virtanen (toim.) Kokemuksen tutkimus VI – Kokemuksen käsite ja käyttö. Lapland University Press.

Rauhala, L. 2015. Ihmiskäsitys ihmistyössä. Gaudeamus.

Rauhala, L. 1988. Holistinen ihmiskäsitys. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 25, 190-201.

Rossi, P. & Lundvall, P. 2018. Kehollisesta kokemisesta kohti sanallistettuja kokemuksia: hevoset reflektoinnin mahdollistajana. Teoksessa J. Toikkanen & I. A. Virtanen (toim.) Kokemuksen tutkimus VI – Kokemuksen käsite ja käyttö. Lapland University Press.